Viime viikonloppuna piti ajaa Turkuun ja käydä ihmettelemässä menoa Ruisrockissa. Ilmat tosiaan suosi, perjantaina aurinko tuntui jopa kuumalta. Lauantai-iltana hirtti kiinni ja päätettiin sukulaispojan kanssa hypätä autoon ja ottaa suunta takaisin pääkaupunkiin. On sanottava, etten ihan ymmärrä, miten ihmiset kestävät seuraavia asioita: jatkuvaa jonottamista (vessat ja kaikki palvelut min. 30min odotus), hirvittävää tungosta ja kamalasti pölisevää maankamaraa (kaikille allergikoille vinkkinä: älkää ikinä eksykö Ruisrockiin, jos henkikulta on arvokas). Mainittujen epäkohtien ärsyttävyys nousee toiseen potenssiin, kun uneton yö jyskyttää takaraivossa ja maha huutaa ruokaa. No ei mitään niin kamalaa kuitenkaan, ettei jotain hyvääkin: Porcupine Tree on mahtava bändi, turkulaiset neidot hurmaavia ja Ruissalo todella kaunis paikka.
Punttitreeni kulkee tällä hetkellä mahtavasti: uusi penkkipunnerrusennätys on 110kg (elopainoa alle 70kg), selkä on vahvistunut ja epäkkäät alkaa pikkuhiljaa näyttää varsin miehekkäiltä. Toivottavasti keho kestää tätä rääkkiä vielä muutaman viikon!
Pohkeissa on jotain vikaa. En ole pystynyt hetkeen tekemään minkäänlaista lenkkiä ilman kramppeja ja hiljakseen alkaa tuntua siltä, että tilanteeseen pitäisi perehtyä vakavammin. Tänään yritin huhkia kevyellä vauhdilla muutaman kilometrin, mutta noin 300m välein jouduin kävelemään pohkeiden ja säärien kipuilun vuoksi. Ajattelin ottaa muutaman päivän tupla-annoksen magnesiumia ja venytellä huolellisesti 2krt/päivä, perjantaina sitten uusi yritys lenkkarit jalassa.
Nyt unille – jos ei nuku, ei kasva!
